heinäkuuta 05, 2011

Kakku sinivuokoille



Erään ammattikunnan edustaja toivoi kahvihuoneeseen jotain kakkua. Tarkempia toiveita ei esitetty, kunhan jotenkin nyt eroaisi niistä perinteisistä mansikkakakuista. Aikaa miettimiselle ja toteuttamiselle oli pari päivää, joten suuriin ihmeisiin ei tämäkään lomalainen helteiden keskellä pystynyt. Maalaustaidot eivät ole parantuneet sitten viimenäkemän, joten täytyy tyytyä sokerimassan/marsipaanin muokkaamiseen kolmiulotteiseksi. Aikani pohdittuani vaihtoehtoja alkoi aika käydä jo vähiin, ja lopulta väänsin vielä iltamyöhällä noita sinivuokkoja ja toivoin, että ne olisivat aamulla vielä hengissä herätessäni. Helle on kyllä ehkä sokerimassasta koristeita vääntävän ystävä, kun kuivuminen tapahtuu melkolailla nopeasti. Siihen se ystävyys helteen kanssa sitten jääkin. Kermojen kanssa oli tuskaa ja latelin ärräpäitäkin tavoistani poiketen.




Tarkoitus oli pursotella reunoja kivasti ja vähän päällistäkin, mutta laapattuani pursotuksen jälkeen valuvat kermat reunoilta pois, päädyin kaulimaan pintaan valkoista sokerimassaa. Kermavaahtoa jäi käyttökelpoiseksi pieni määrä joka juuri riitti tasaiseen sivureunaan ja röyhelöön pinnalle. Kakku sai väleihinsä limemoussea ja tuoreita mansikoita. Mitä sitä nyt hyvistä mansikoista luopumaan. Limemousseen luin aikanaan ohjetta Rouva Veeltä, mutta olen muokannut siitä huomattavasti paremmin suuhuni sopivan version. Sitä on menestyksekkäästi testattu tässä loppukevään ja kesän aikana mm. eräässä hääkakussa ja ristiäiskakussa.

Sinivuokkojen asettelu kakun päälle oli mitä mielikuvituksellisin. Kun ei lomalaisella leikkaa, niin ei leikkaa. Hyvin kelpasi kuulemma näinkin!