Hääkakkuja!

Perjantaina vietettiin ystäväni häitä! Päivää juhlittiin hyvässä säässä piknikillä. Sunnuntaina oli sitten sukulaisten vuoro kahvitella ja minä sain tilauksen kakuista. Kaksi kakkua oli toiveissa ja niiden ei tarvinnut olla samanlaiset. Tältä pohjalta ilman sen suurempia toiveita sain sitten taiottua kaksi tyystin erilaista kakkua! Kuvat sain morsiusparilta, koska he koristelivat kakut vasta juhlapaikalla ja täten en itse ollut paikalla valmiiden kakkujen ääressä. Kiitos kuvista heille!

Muutaman hiustupon saatoin repiä ohimennen kakkuja tehdessäni, sillä sen verran oli huonoa karmaa tässä projektissa. Aiemmin päivällä olin töissä onnistunut viiltämään sormeeni melkoisen vekin, ja tästä syystä peukalo oli paketissa. Näin oikeakätiselle hirmusen kiva juttu, kun ei juuri voi mihinkään tarttua tukevasti... Njoo, mistä aloittaisin. Vaikka perusasioista: Ylempi, valkoinen kakku pitää sisällään karviaishilloa ja sitruunavaahtoa. Päällinen on vaahtokarkkitaikinaa, spritsaukset pikeeriä ja kukat marsipaania. Sokerihelmetkin sain ihmeen tarkasti aseteltua vasurilla.

Vaahtokarkkitaikinan valmistaminen kipeällä kädellä oli jo melkoinen saavutus. Taikina tuntui kulhosta nostettaessa vielä ihan erinomaiselta ja sain sen käärittyä kelmuun odottamaan vuoroaan. Lopulta kun olin saanut kakun täytettyä ja oli aika kaulita kuorrutetta, niin se pirulainen ei irronnut kelmusta sitten millään! Muutaman kirosanan voimin sain suuren osan taikinasta vielä pelastettua pöydälle, vaikka varmasti vähintään neljäsosa taikinasta lensi kelmun riekaleiden mukana roskiin. Kovasti toivoin, että pelastettu taikinamäärä riittäisi kakun päälle. Ehkä sitten kaiken tämän repimisen ja riuhtomisen jälkeen pinta tuli kaikkea muuta kuin tasaiseksi, mutta vaihtoehtoja ei enää ollut kun kello juoksi vauhdilla eteenpäin. Kakku kylmään ja seuraavan kimppuun.

Kermakakussa on sisällä minttusuklaavaahtoa ja kuningatarhilloa. Kuinka moneen kertaan olenkaan tehnyt suklaavaahtoa sillä metodilla, että kiehautetaan kerma, sulatetaan suklaa joukkoon, jäähdytetään ja vatkataan. No, kun alku oli jo näin mahtava niin mitä luulette tuleman pitävän... Kyllä se vaahtoutuikin alkuun yleiskoneessa. Olin juuri kurkannut kulhoon, että kivasti vatkautuu, käänsin selkäni ja koko komeus oli järkyttävää juoksettunutta ryyniä. ITKU! Kermat alkoi huveta kaapista ja jotain oli säästettävä pursotuksiinkin. Kiitos kauppojen pidennettyjen aukioloaikojen, ehdin vielä 21.45 juosta lähivalintatalosta uudet kermat. Onneksi suklaata sentään oli kaapissa. Ajanpuutteen vuoksi sulatin suklaan erikseen ja jäähdyttelin hetken, jonka jälkeen sekoitin sen sitten valmiiksi vaahdotettuun kermaan.

Kello huiteli jo puoltayötä, joten jätin loput koristelut aamuun. Onneksi aamulla onnistuin nousemaan oikealla jalalla ylös ja loppu sujui miten pitikin. Kakut pääsivät ajoissa matkaan ja minä kerkesin töihin.